Matka kunniaan – Hellfest, Clisson, Ranska 2009
Loppusyksystä ’08 aloimme huomattavasti kauniimman puolisoni kanssa miettiä festarireissua kesälle ´09. Oma ehdotukseni oli aluksi Belgiassa järjestettävä Graspop, jossa olen parina viime kesänä viihtynyt mainiosti mm. mahtavan bändikattauksen, sekä muun festaritunnelman ja -järjestelyiden takia. Ajattelin, että on kuitenkin fiksumpaa odottaa vähän aikaa ja seurailla mitä orkestereita sinne ja muille Euroopan festivaaleille saadaan. Päätös odottaa osui oikeaan siinä vaiheessa kun Manowar ilmoitti kiertuepäivistään. Yksi niistä oli Ranskassa järjestettävässä Hellfestissä, jonne oli tietenkin pakko päästä. Seuraavassa kerron lyhyesti reissusta, festarista ja tietenkin Manowarin keikasta siellä.
Yleisesti Hellfestistä
Hellfest järjestetään Clissonin kaupungin liepeillä Ranskan länsiosassa n. 25 minuutin junamatkan päässä Nantesista, joka puolestaan on kolmen tunnin junamatkan päässä Pariisista. Eli hyvin hankalassa paikassa jos miettii matkan suunnittelua. Onneksi Air Francen sivuilta pystyi ostamaan lentojen lisäksi junamatkan Nantesiin, hintaa tälle tuli 689,42 EUR (2 henkilöä), eli aika tyyristä verrattuna esim. edellä mainittuun Graspopiin.Sinänsä kaikki toimii Ranskassa hyvin yksinkertaisesti, mutta kannattaa varautua huonosti englantia puhuviin fransmanneihin. Pienen vääntämisen jälkeen kaikki kuitenkin onnistuu. Festarikin oli järjestelyiltään erinomainen: ruokaa oli jos jonkinnäköistä (jopa kokonaisia pizzoja) ja alueella varttilitra olutta maksoi 2 euroa. Erikoismainintana alueella myytävä Hellfest-viini, johon en sen kummemmin viininvihaajana puutu. 5-10 minuutin kävelymatkan päässä leirintäalueesta oli iso marketti, josta sai ihan mitä ikinä tarvitsikin. Vessapaperia sieltä lähinnä kanniskeltiin oluiden kera, paskahuusseissa kun oli krooninen paperin puute. Muutenkin Clisson osoittautui varsin viehättäväksi pikkukyläksi jokineen ja linnoineen.
Other bands play…
Hellfest 2009 oli bändikattaukseltaan (Manowarin lisäksi) varsin mainio ja minun makuuni. Perjantaina rymistelivät mm. Anthrax, W.A.S.P, Heaven And Hell, Mötley Crüe jne. Deicidenkin piti soittaa Hellfestissä, mutta peruivat. Perkele. Lauantaina sitten oli vähän enemmän tuon naarasleijonan vuoro nauttia bändeistä kuten The Misfits, Mad Sin jne. No, jäi meikäläisellekin Vader… Vietimme kuitenkin lähes koko lauantain paistattelemalla pienellä terassilla Clissonin kylillä olutta juoden.
Sunnuntai oli sitten itselleni se odotetuin päivä. Päivä jolloin Manowar soittaa ja syöksee edellispäivän Marilyn Manson poserit helvettiin. Pitkäänhän sitä sai odotella ja lavalla kävivät piipahtamassa mm. Volbeat, Destruction, Mastodon, Stratovarius, Queensrÿce, Europe, Dream Theater, Napalm Death, Amon Amarth jne. mutta en sisällytä näitä tämän enempää raporttiin, sillä Dream Theaterin lopetettua oli kuninkaiden vuoro astua lavalle.
This is not a test! This is a warning!
Aika tarkalleen yhdeltä yöllä alkoi jumalaton jylinä kajareista ja hälytys-sireenien ulina. Skobeista kuuluu Joeyn vihainen käskytys ”wimps and posers leave the ground!” ja että heillä on kaksi ja puoli minuuttia aikaa evakuoida itsensä helvettiin. Ajattelin, että onko bändi vaihtanut tuon legendaarisen ”Ladies and Gentlemen” -intron, mutta kyllähän sekin sieltä tuli, möreänä: All Hail Manowar! Suosittelen katsomaan tuosta Joeyn introkäskytyksestä videon YouTubesta (Manowar Hellfest). Sai ainakin itselläni mielettömän taistelufiiliksen päälle, voisivat puolestani vetää noin jatkossakin. Jokainen varmasti tietää, mitä intron jälkeen on luvassa.
”Manowar”-biisin alettua oli kuitenkin selvää, ettei kaikki ollut ihan kohdillaan, kun Joey viittoili kädellään kesken kappaleen miksaajille ja vilkuili tuimasti Hamzikia. Yritin kuulostella ja seurailla mikä oli vikana, mutta en saanut selville. Seuraavaan biisiin (Hand Of Doom) mentäessä oli ilmeisesti kuitenkin probleema saatu korjattua. Mielestäni kyllä soundeissa oli ehkä jotain hämärää, kun ekan biisin aikana ei tuntunut sitä basson potkua rintakehässä, joka kolmella aiemmin kokemalla keikalla on tullut. Onneksi sekin kyllä korjaantui keikan kuluessa. Provinssin keikkaan verrattuna Clissonissa mentiin ”vähemmän puhetta, enemmän tekoja” -meiningillä. Joeykin otti mikin käteen vasta monen biisin jälkeen (en muista olisiko ollut Kings Of Metalin jälkeen). Bändi itsessään kuitenkin vaikutti ehkä vähän rentoutuneemmalta Suomessa ja tästä on keskusteltu mm. Mr. ”Voimis” Heinon kanssa, että olisikohan syynä pitkä tauko Suomen keikkojen välillä, sekä kiertueen avaajan rooli. Ihan sama, ei tuo Ranska kuitenkaan kakkoseksi jäänyt, kyllä kundit huulta heitti ja mikä omasta mielestä parasta, eivät kuitenkaan yltyneet älyttömän pitkiin jaaritteluihin, vaan soittivat metallia kansalle.
Manowarfinlandin ja muiden sivustojen keskusteluissa Provinssin keikasta vastaan tulee Donnie Hamzikin soitto ja lähinnä pienet fibat soiton aikana. Täytyy ikäväkseni sanoa, että mies oli ehkä vielä hieman heikommassa tikissä Ranskassa. Virheitä tuli, joista pahin ja selvin oli Kill With Powerin lopettaminen, kun muut menivät vielä kertosäkeeseen. Muutenkin näytti, että hän on koko ajan vähän hukassa, mikä on mielenkiintoista, koska kyseessä on erinomainen rumpali ainakin Battle Hymnsin ja Earthshaker DVD:n perusteella. Sitä yhä uudelleen miettii, missä Columbus luuraa? Eihän hänen soitto kaunista tai liian teknistä ole, mutta Scott vaan on niin millimetrin tarkka ja varma soitossaan ja on kuitenkin itselleni SE Manowar rumpali.
Setissä nähtiin, ja eritoten kuultiin vähän muutoksia: Sleipnir ja Loki God Of Fire kaksikko jyräsi mahtavuudellaan, tosin Die With Honor oli jätetty pois. Mielestäni tekivät hyvän vaihtokaupan tässä. Muuten oli sama kuin Provinssissa viikkoa aiemmin – Balls Of Steeliä myöten. Täytyy vielä mainita, että The Gods Made Heavy Metalin aikana lavalle kiivennyt hemmo osasi jopa soittaa skebaa, eikä mennyt samanlaiseksi noloksi vammailuksi kuin Suomessa. Siinä joivat bisset ja soittelivat biisin loppuun tämä vierailija lavalla. Jees. En tiedä mitä ihmeellisyyksiä vielä kommentoisin keikasta. Hail And Killin jälkeen Joey totuttuun tyyliinsä repi kielet bassostaan ja keikka alkoi olla ohi. Aivan mieletönhän se oli ei voi muuta sanoa… Mutta sitten… Joey ilmoitti, etteivät he vielä lopeta ja soittavat The Crown And The Ringin livenä! No ei ole ainakaan meikäläisellä tuohon mitään vastaan sanomista, vielä kun raketit paukkuivat taivaalla Ericin repiessä viimeiset screamit. Näin pitää keikat lopettaa. Piste.
Tämä oli tältä kesältä viimeinen Manowarin keikkani. Ei enää riitä rahat, eikä lomapäivät reissata, mutta ehdottomasti on bändi vielä nähtävä kerran jos toisenkin. Olen siis nähnyt neljä keikkaa, mutta todella vaikea laittaa niitä järjestykseen. Toki viime vuoden Magic Circle Festivalin settilistat olivat järkyttävän kovia, mutta myös nämä olivat keikkoina ikimuistoisia. Nyt vaan odottelemaan tiedotteita Manowarin ensi vuoden suunnitelmista.
Fuck The World
Hail And Kill!
Timo Gustafsson, Helsingissä 25.06.09